Lämminhenkistä elämää Leppävirralla

”Olen aina pitänyt tärkeänä, että maaseutu pysyy asuttuna, puhtaana ja että täällä saa yrittää”, toteaa Gebwellin perustaja Timo Hulkkonen.

5-tien ja Saimaan syväväylän varrella Pohjois-Savossa, Leppävirralla, käytännössä koko elämänsä asuneella Timo Hulkkosella on värikäs historia yrittäjänä, jota on aina leimannut sisukkuus, toisten huomioiminen, yhdessä tekeminen ja eteenpäin katsominen – sopivan lupsakalla savolaisella otteella: ”Hyvä tästä vielä tulee.”

Tsuppariksi unelmaduuniin

Hulkkosen pitkä ura LVI-alalla sai alkunsa jo 14-vuotiaana, kun yritteliäälle ja aina toimeen tarttuvalle nuorukaiselle tarjoutui ”unelmapesti” Onnisella. Asiapojan eli lähetin pesti tarkoitti laskujen jakamista Varkauden alueella, kunnes työtehtävät muuttuivat ja uran ”ensimmäinen ylennys” oli totisinta totta – asentajien oppipoikana Hulkkonen sai todellisen kosketuksena kiehtovaan LVI-alaan ja putkiasentajan hommiin.

Armeijan jälkeen vuonna 1970 tie vei isän perustamaan, Leppävirran Putki ja Metalli -putkiliikkeeseen, jossa työt maistuivat huolimatta siitä, että muut asentajat saivat palkkapäivänä samoista hommista Timoa paremman palkan. Vuonna 1974 oli aika sanoa isän suuntaan kiitos – oli oikea hetki perustaa oma asennusliike LVI Asennuspalvelu Ky.

Isän kanssa työt jatkuivat tämän jälkeen alihankinnan tekemisellä, ja tietenkin markkinahintaan.

Vuodet 1976–78  Timo piti majaansa Outokummussa ostettuaan isältään sikäläisen LVI-alan sivuliikkeen. Nämä kaksi vuotta ovat olleet Hulkkosen elämässä toistaiseksi ja näillä näkymin myös ainoat muualla kuin Leppävirralla vietetyt.

80-luvulle tultaessa Timo oli ostanut isältään metallipuolen osan yrityksestä ja matka kaukolämmön parissa otti ensiaskeleensa. Näkymät vuosina 1983–85 olivat erinomaiset, sillä suuret yhtiöt alkoivat luopua kaukolämmön jakokeskusten tuottamisesta. LP Metalli iski tähän saumaan kiinni. Onnistumisia ja menestystä alkoi heti syntyä.

Tietokone raksuttaa  

Toiminnan laajentaminen vaati paitsi edelläkävijän asennetta niin myös mm. pankkilainaa tai vaikkapa tietokoneen yrityksen käyttöön. Pankista tosin todettiin Hulkkoselle, ettet sinä lainaa tietokoneeseen saa, koska ei pankissakaan ollut tietokonetta. Hulkkonen viivytteli laskujen maksuja tavaran toimittajien suuntaan ja lopulta LP Metalli sai tietokoneen hankittua.

Tietokoneella lähetyslistat ja laskut saatiin helposti aikaiseksi ja postilla viivana matkaan, mikä oli tuolloin varsin harvinaista. Ja usein laskut olivat asiakkaalla perillä ennen tavaroita. 1982–83 toiminta laajeni Ruotsiin ja nimi muuttui LPM Group Oy:ksi.

Oman kaukolämpötekniikan kehittäminen ja liiketoimintojen ostaminen mm. Kymi-Strömbergiltä ja Rauma-Repolalta kasvattivat LPM:ää vauhdilla. Myös maailmaa alettiin hiljalleen valloittaa, kun IVO:n kanssa tehtiin suuri ja onnistunut yhteisprojekti Kiinan maaperällä.

LPM:n merkittävin käänne tapahtui 80-ja 90-luvun taitteessa. Berliinin muurin murtuessa katse suunnattiin Puolaan, sillä kaukolämpö oli laajalti käytössä entisissä sosialistimaissa. Vienti starttasi heti 90-luvun alussa ja Puolaan rakennettiin myös oma tehdas toiminnan päästyä kunnolla käyntiin.

Puhelin alkoi piristä

Osaaminen, edistyksellinen tekniikka ja tinkimätön halu kehittää ratkaisuja yhdessä asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa kasvattivat LPM:ää vuosi vuodelta. Asiakkaista ja omasta henkilöstöstä pidettiin hyvää huolta.

LPM:n hyvä maine ja nousukiito tarkoittivat tietenkin, että ostajaehdokkaita alkoi käydä Hulkkosen ovella. ”Mitä enemmän markkinaosuutta, sitä enemmän ovikello soi ja puhelin pirisi.”

Lopulta vuonna 2003 Hulkkonen taipui kosiskeluihin ja myi hyvässä hengessä globaaliksi toimijaksi kasvaneen LPM-Groupin tanskalaiselle Danfossille.

Työuransa suurimman pettymyksen Hulkkonen koki reilu vuosi yrityskauppojen jälkeen, kun alkoi näyttää siltä, että tanskalaisilla oli aikomus siirtää tuotanto Leppävirralta halvemman työvoiman maihin, mm. Sloveniaan ja Puolaan. Pahimmillaan yli 150 ihmisen työt olisivat loppuneet Leppävirralla.

Lisäksi taustalla hiersi Danfossin erilainen tuotantofilosofia, jossa ei korostunut Hulkkoselle tärkeät periaatteet: jokainen kaukolämpöjärjestelmäratkaisu vaatii asiakaskohtaista räätälöintiä, yhdessä tekemistä. Danfoss halusi suoraviivaistaa tuotanto- ja palvelutyyliään hyvin eri suuntaan, millä Hulkkonen oli iät ajat toiminut.

Toinen kierros käyntiin

Ja niin alkoi Hulkkosen uusi kierros yrittäjänä, kun Gebwell sai alkunsa vuonna 2005. Aluksi huomio keskittyi maalämpöpumppuihin ja niiden lisävarusteisiin, joita teetettiin Leppävirralla alihankintana. Tätä seurasi lämpö- ja vesikaivojen poraus. Oma laitetuotanto pääsi vauhtiin 2006 ja 2007 alkoi lämpöpumppujen valmistus – Hulkkosen omassa autotallissa.

Katse tulevaisuuteen oli rautainen ja luottava. Uskoa ja tarmokkuutta riitti pahimman lama-ajan puristuksessa ja suuren tehdasinvestoinnin edessä.

2008 tuotevalikoima laajeni kaukolämpöön, kun kaukolämmönjakokeskusten valmistus käynnistyi Hulkkosen kilpailukiellon päätyttyä.

Gebwellin toimitusjohtajan paikalta Hulkkosen siirtyi perustamansa yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi vuoden 2012 lopussa. Huhtikuussa 2021 Timo Hulkkonen astui sivuun hallituksen puheenjohtajan tehtävästä omasta toiveestaan, kunnioitettavan kahdeksanvuotisen toimikauden jälkeen. Hulkkonen jatkaa yhtiön pääomistajana sekä hallituksen jäsenenä.

Iltaheinät hevosille

Timo Hulkkonen asuu tutuilla konnuillaan Leppävirralla pyörittäen samalla menestyvää hevostilaa, jonka hän perusti rakkaudesta hevosiin vuonna 2005.

Hevoset tulivat Timolle tutuksi jo lapsena, kun maatalossa pääsi puljaamaan hevosilla kesätöiden merkeissä. Hulkkosen mukaan hevoset ja LVI-alan hommat eroavat toisistaan ainakin siinä mielessä, ettei hevosiin ole olemassa varaosia – ne pitää kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tästä Hulkkosen ravitallilla on todisteena mm. Euroopan nopein juostu aika sekä neljäs Suomen mestaruus vuonna 2020.

Vapaa-ajalla 70 vuoden merkkipaalun ohittanut Hulkkonen koittaa kehittyä parhaansa mukaan golfissa sekä nauttia lukemisesta. Lisäksi luonnon keskellä aina asuneella leppävirtalaismiehelle on aina ollut tärkeää ympäröivä luonto ja sen kunnioittaminen – niin arjessa kuin yrittäjyydessä.

Yhdestä arkipäiväisestä ja vahvasti puhtaaseen tulevaisuuteen nojaavasta asiasta helposti lähestyttävä savolaismies on äärimmäisen onnellinen:

”Täällä Leppävirran maisemissa ei tarvitse virua liikennevaloissa. Elämässä kun on niin paljon järkevämpääkin tekemistä. Kuten vaikka käydä heittämässä iltaheinät hevosille.”